Pariisin tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Pysäyttävät niin voimakkaasti, että jotenkin haluan huomioida asian myös täällä blogissani.

Joskus olen tehnyt taulun ystävälle lohdutuksen eleenä. Toivon, että ajatus myötäelämisestä ja pieni taulu itsessään tukivat häntä edes vähän vaikeana aikana. Ehkä hivenen helpottivat matkan taittamista eteenpäin. Kuvan teos ei ole kyseinen taulu, mutta sen myötä lähetän lämpimät ajatukseni niin monia koskettaneen surun keskelle.

Sytytän kynttilän, ja toivon valoa pimeään hetkeen.